Tänään taas tottisteltiin Ruskolla. Meni paremmin kuin viime viikolla. Koira pysyi kohtuullisesti hallinnassa eikä ihan koko aikaa tempoillut muiden luo. Lantakasat kiinnosti toki edelleen. Saa nähdä juostaanko ensi yö pihalla ripuloimassa, kuten viikko sitten. Eihän me voida tuolla käydä, jos koiralla on joka treenin jälkeen maha sekasin. Enkä mä millään pysty pitämään sitä erossa kaikista lantakikkareista. No, katsotaan huomenna miltä näyttää... Mutta siis treenistä. Sulon luoksetulosta mä olen erityisen ylpeä. Ekalla kerralla treenin vetäjä jäi pitämään koiraa paikallaan, kun itse kävelin maneesin toiselle laidalle. Sulo tuli viivana mun luo kutsusta. Toisella kertaa uskalsin jättää Sulon maahan-käskyllä paikalleen ja kävelin kauemmas. Sulo odotti kiltisti ja tuli heti käskystä luo. Tää homma meni ihan putkeen! Nouto ei sitten mennyt putkeen ollenkaan. Mä en saanut Suloa edes ottamaan dummya kunnolla suuhun. Koira alkoi vaan heti leikkiä sillä tai kiinnostui mun nameistani. Vaihdettiin välillä kaninkarva- dummyyn, mutta sillä meni vielä huonommin. Mokomasta karvakasasta piti saada henki pois. Kai se on hyvä, että koira innostuu dummysta, mutta pitäis se sentään ottaa kunnolla suuhun eikä tappaa tai polkea puruihin... Tää ei toimi. Paikallaanolot, seuraamiset, ohitukset ja malttiharjoitus menivät silleen keskinkertaisesti. Vois sanoa, että meidän tasolla häiriön keskellä. Ihan ok. Nyt jäädään jännittämään mitä massu sanoo herkutteluista...