Puolitoista viikkoa on takana yhteistä elämää. Hyvin on mennyt. Tosin mami ja isi ovat melkoisen väsyneitä, kun Sulo herättää 2-3 kertaa yössä pissalle. Mä olen aamuisin herännyt Sulon kanssa puoli viiden, viiden maissa ja mennyt jo kuudeksi töihin. Pääsee sitten kotiin ajoissa poitsua viihdyttämään. "Isovanhemmat" ovat käyneet päivällä Suloa ruokkimassa ja pissattamassa, mutta silti mä olen potenut hirvittävää huonon mamin syndroomaa. Jättää nyt vauva koko pitkäksi päiväksi yksin kotiin. Vaikka ei Sulo siitä mökötä. Se tulee vastaan intoa puhkuen ja täynnä virtaa, kun on levännyt koko päivän. Leikin jälkeen Sulo mielellään nukahtaa syliin.

Mun mielestä Sulo on kasvanut jo tosi paljon. Ja miksei ois. Mikään ruokamäärä ei tunnu riittävän sille. Ruoka-annokset on jo melkein tuplattu ja poika tuntuu koko ajan olevan nälkänen. Se hotkii kupin tyhjäksi yhdessä hetkessä ja on ylensä jo ennen ruoka-aikaa tiskipöydän edessä odottamassa. Penturuuan lisäksi poitsu on päässyt maistamaan kermaviiliä, raejuustoa, grillimakkaraa ja lettuja. ;)

Kun on syöty hyvin ja kasvettu, niin on sitten opittukin jotain. Sulo on oppinut kulkemaan kuistin raput ylös ja alas sekä hyppäämään sohvalle. Niin, ja kerjäämisen jaloa taitoa opetellaan. Vaikka pöydästä ei ole mitään saatu, niin silti kannattaa sitkeesti yrittää...

Tässä Sulo päivää vaille 10 viikkoa.