Koulua ja sairastelua

Toko-asioissa ollaan taas päästy vähän eteenpäin. Ollaan tehty seuraamisen, hypyn ja liikkeestä seisomisen alkeita.

Seuraamisessa Sulolla on ongelmana pieni edistäminen ja pysähtyessä istuu perusasennon vinoon mun viereen. Tätä koitetaan nyt korjata (1) palkkaamalla seuraaminen vauhdista eikä vasta pysähtymisestä ja (2) pitämällä kädet (=herkku) sivulla / takana eikä kropan edessä, niinkuin olen jostain syystä tehnyt. Vaikeaa tuntuu olevan. On paljon helpompi korjata koiran virheitä kuin omiaan . Aivot ei meinaa millään pystyä keskittymään niin moneen asiaan yhtä aikaa.

Liikkeestä pysähtyminen menee melko hyvin. Ekassa treenissä hallilla meni tosi hyvin. Kotona tuli ensin vähän ongelmia, kun Sulo kiinnostui taas enemmän mun kädessä olevasta herkusta eikä taakse lentävästä lelusta. Ei siis pysähtynyt vaan ja jatkoi mun vierellä herkun kärkkymistä. Asia korjaantui, kun laitoin herkut piiloon ja villitsin koiraa enemmän lelulla. Pelkään vaan, että villitseminen menee yli ja keskittyminen muuttuu riehumiseksi. Vielä ei kuitenkaan ole ollut sitä ongelmaa. Jostain syystä tämä liike ei kuitenkaan kumpaakaan innosta ihan hirveesti ja treenaaminen on jäänyt pariin kertaan. Pitää kyllä ottaa itseään niskasta kiinni. Tuosta ois hyötyä tuolla riistahommissakin.

Hyppy taas maistuu molemmille ja sitä onkin tehty ihan hauskanpitotarkoituksessa kotona. Olen virittänyt tuolin selkänojan esteeksi ja siitä hypitään yli. Ensin Sulo ei suostunut hyppäämään vaan kiersi esteen joka kerta, mutta sitten tajusin ite mennä selkänojan viereen tien tukkeeksi, joten ainut reitti herkulle on selkänojan yli. Muutaman kerran jälkeen Sulo sai varmuutta sen verran, että nyt jo hyppää suoraan yli.

Yksi kerta tokoa olisi vielä jäljellä Tuijan opissa, mutta torstaina Sulo sai kennelyskäoireita. Meillä jää tämä kerta nyt väliin, mutta saadaan korvattua se helmikuun lopulla jos Sulo on tervehtynyt. Ihan lupaavalta näyttää tervehtymisen suhteen. Sulo yski pari päivää, mutta nyt enää reihaantuessaan. Levossa pitäisi olla pari viikkoa, että säästyttäisiin jälkitaudeilta. Onnneksi Sulo on ollut aika väsynyt eikä ole vielä tuntunut kaipaavan suurempaa juoksutusta.

Tämän kennelyskän takia meiltä kuitenkin meni pieleen täksi viikonlopuksi buukattu Vakkerin Timpan koulutus. Olin itse lauantaina kuuntelemassa Timon oppeja, mutta Suloa en tietenkään voinut ottaa mukaan. Harmittaa ihan hirmusesti. Tuosta ois ollut tosi paljon hyötyä meille. Toki nytkin sain hyviä vinkkejä omaan treeniin, mutta olisi ollut hienoa saada neuvoja siinä itse koiran kanssa tehdessä. Kelikin oli hieno. Pakkasta kolmisen astetta ja lumi maassa. Mukavien koirien ja ihmisten kesken ois voinut viettää lähes täydellisen viikonlopun. No, aina ei voi voittaa. Ehkä meille tulee vielä uusi tilaisuus. Muutaman kuvan sain napattua muusta porukasta. Sekin ilo tietysti loppui sitten lyhyeen, kun paristot hyytyivät kamerasta (myös ne varaparistot). Niin tyypillistä.