Tutustuttiin eilen Sulon kanssa tähän loistavaan koirankoulutusmenetelmään.

Meillä on viime aikoina ollut aikamoisia ongelmia remmikäyttäytymisen kanssa. Sitä mukaa, kun hajut on alkaneet kiinnostaa enemmän Sulo on alkanut kiskoa remmissä ja lenkkeilystä on tullut kaikille rasittavaa. Olen lukenut räminäpurkin käytöstä varsinkin remmirähjääjien koulutuksessa ja mietin sitten, että toimisikohan kikka remminkiskojan kanssa.

Siispä eilen laitoin tyhjään tölkkiin kiviä, teippasin reiän kiinni ja lähdettiin lenkille purkki kädessä ja namit taskussa. Normaali kiskominen alkoi tietysti heti autotallin kulmalla. Heitin tölkin Sulon kuonon eteen (osuin koiraa melkein päähän, pitää olla tarkkana tähtäyksen kanssa...). Koira kavahti, haistoi purkkia ja jatkoi eteenpäin. Taas remmi kiristyi ja mä heitin tölkin koiran eteen. Nyt koira tuli jo mun luo. Siitä palkkasin heti ja kehuin kovasti. Sulo jatkoi matkaa vähän varovaisemmin ja heti kun remmi alkoi kiristyä, niin koira löysäsi sen itse. Välittömästi isot kehut koiralle. Pienen matkaa meni oikein hienosti, mutta sitten tuli joku superhyvä haju, jonka perään piti rynnätä. Mä heitin taas purkin koiran eteen ja koira tuli mun luo. Tässä kohtaa vaan kävi sellanen vahinko, että tie vietti toiseen suuntaan ja purkki vieri vielä pienen matkaa ja rämisi, vaikka koira oli jo mun vieressä. Sitä sitä Sulo ei oikein tajunnut ja pelästyi, että mitä nyt tapahtui. Otin purkin ylös ja laitoin taskuun, mutta Sulo vaan istui tien penkalla ja katsoi mua alta kulmain sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena eikä suostunut kävelemään ollenkaan. Sain houkutella paistin palalla pitkän aikaa ennen kuin Sulo lähti liikkeelle ja sen jälkeen Sulo käveli koko ajan aivan mun takana, kirsu kiinni mun polvitaipeessa (mikä hieman vaikeutti lenkkeilyä). Pikkuhiljaa Sulo alkoi taas rentoutua ja siirtyi vähän sivummalle kävelemään, ja töpökin nousi irti takapuolesta. Aika paljon hirvipaistia siihen kuitenkin tarvittiin. Kävelin koko ajan lihapala kädessä ja kehuin melkein taukoamatta. Lopulta Sulo uskaltautui jopa vähän haistelemaan puskiakin. Mutta aina kun purkki vahingossa vähän rasahti taskussa, niin Sulo liimautui taas muhun kiinni.

Kotimatkalla poikettiin katsomaan Wiljamin jalkapallopeliä. Kentän laidalla oli myös kääpiömäyräkoira, jota Sulo tietysti ryntäsi moikkaamaan. Minä rapsautin purkkia taskussa ja koira palasin välittömästi mun luo istumaan. Sitten annoin luvan mennä moikkaamaan ja kaikki oli taas hyvin. Koirat olisivat halunneet aloittaa kunnon peuhaamisen, mutta hetken haistelun jälkeen me siirryttiin Sulon kanssa sivummalle. Siinä Sulo sitten istui tai makasin mun jaloissani ihan rauhallisesti eikä tietoakaan entisestä kiskomisesta ja touhuamisesta.

Vaikka Sulo pääsi alussa pelästymään vähän liikaakin räminäpurkkia, niin uskon, että lopulta meidän lenkki meni hienosti ja tästä saadaan hyvä hallintakeino, kunhan vaihdetaan purkki johonkin vähän vähemmän rämisevään. Avainnippu esimerkiksi vois olla hyvä. Tuota isoa purkkia ei ainakaan voi käyttää juoksulenkillä mukana, koska se väkisinkin rämisee taskussa askelten tahdissa.

P.S. Sulo on taas unohtanut jalannostamisen....