Jaa, jaa. Laiskastipa on tullut Sulon blogia päiviteltyä. Paljon ollaan silti puuhailtu ja paljon opittu uutta. Tärkeintä on kuitenkin ollut sosiaalistuminen. Sulo on tavannut paljon muita koiria puistoissa, kävelyillä ja vierailuilla. Ensimmäiset koirakaverit kun tavattiin kävelylenkeillä, niin Sulo oli varsinainen arkajalka. Heti töpö koipien välissä ja kiipeemässä mamin syliin. Nyt asenne on jo ihan toinen. Sulo menee mielellään tekemään tuttavuutta, kunhan se toinen ei vaan ala haukkua tai ole liian innokas. Se ei ole kivaa.

Tällä hetkellä Sulon paras koirakaveri taitaa olla Eetu mamman ja pappan luona. Eetu vaan on niin vanhaa herraa eikä innostu ollenkaan Sulon leikeistä.

"Oon mäyräkoira ja mökötän tuolin alla..."

Toinen kiva kaveri on tiibetinspanieli Minttu, joka ollaan tosin tavattu vain kerran. Mintun kanssa kuitenkin saatiin aikaan jo pieni juoksukilpailu.

"Ihan just saan sut kiinni..."

"Kuka, mitä, häh?"

Nessu ja Nellikin ovat oikeestaan ihan jees tyttöjä. Tosin Nessua ei saa leikkiin mukaan ja Nelli taas on liian nopea, ettei sen perässä pysy.

Nessu...

...ja Nelli

Vähän ollaan tutustuttu muihinkin eläimiin kuin koiriin. Omassa pihassa vierailee toisinaan naapurin kissa, jota Sulo vähän ihmettelee, mutta ei pahemmin ole pyrkinyt perään.
Kuralan Kylämäessä ollaan käyty katsomassa aidan takaa lehmiä ja lampaita. Lehmät oli Sulon mielestä sen verran pelottavia, että niitä piti ihmetellä mamin sylistä vähän uristen. Lampaat vaikuttivat ystävällisemmiltä. Niitä Sulo ois mennyt katsomaan ihan aidan sisäpuolellekin.

Koulussa olisi paljon kavereita, mutta siellä ei saa leikkiä, ei edes mennä moikkaamaan ja hännän alta haistamaan. Se on vähän tylsää Sulon mielestä. Muuten koulussa menee hyvin. Tänään on jo vuorossa viimeinen kerta pikkupentujen leikkikoulussa. Arkitottelevaisuuskurssilla aloitettiin pari viikkoa sitten ja ollaan nyt puolivälissä. Siellä ollaan harjoiteltu arkiseuraamista, luoksetuloa, yksinjäämistä ja rauhoittumista. Tottisryhmässä Sulo on ainoa pentu, ja on pärjännyt tosi hyvin. Leikkikoulun ope Pia on kehunut miten Sulo on muutamassa viikossa kehittynyt valtavasti. Ja kyllä se onkin. Olen oikein ylpeä.

Tienvarsikävelyillä käydään jo säännöllisesti ja ne menevät melko mukavasti. Sulo ei kauheesti yritä kiskoa, pikemminkin mä saan kiskoa Suloa eteenpäin. Hajut on niin mielenkiintoisia. Välillä muistuu mieleen herkut mamin taskussa ja sitten kävellään taas niin nätisti rinnalla ja katsotaan mamia. Mutta se se on juhlaa, kun pääsee vapaana juoksemaan minkä käpälistä lähtee...

Pystykorvainen bretoni...?

Viime viikko lomailtiin Sulon kanssa kotona ja kesälomallahan pitää tietysti päästä uimaan. Oli hieno, lämmin ja aurinkoinen päivä, joten lähdettiin tutulle metsälammelle harjoittelemaan. Apureiksi otettiin mamma, pappa ja Eetu. Uimaan asti Sulo ei vielä uskaltautunut, mutta kahlaamassa käytiin.

Eetu näyttää mallia

Ensi viikolla alkaa kanakoirakerhon vesityökoulutus, johon mennään ainakin kuunteluoppilaiksi. Ehkä aloitellaan jo kevyesti noutokoulutusta.

Viime viikon aikana opeteltiin kolmeen ruokailuun. Sulo syö aamuisin vähän huonosti ja sitten iltapäivällä ja illalla on hirmu nälkä. Taitaa olla poika aamu-uninen kuten emäntänsä. Ei oikein aamupala meinaa aina maistua...

Kolmeen ruokaan siirryttyä Sulo on alkanut olla myös pidempiä aikoja yksin kotona. Mamma ja pappa eivät enää käy päivällä meillä, vaan ollaan sovittu naapurin tytön kanssa, että hän käy Sulon pissattamassa ja leikittämässä kun pääsee koulusta.

"Dora on sitten kiva, kun se jaksaa juosta monta kertaa talon ympäri..."

Eka pitkä päivä meni ihan hienosti. Yhdet pissat oli matolla ja kukkapurkista oli vähän kaivettu multaa lattialle, mutta muuten oli kaikki kohdallaan. Ainakaan vielä Sulossa ei ole ilmaantunut tuholaisen elkeitä yksin ollessaan. Pientä jäynää tehdään silloin kun väki on kotona, mutta poitsu jää mielestään liian vähälle huomiolle. Eipä silloinkaan suurempia vahinkoja ole sattunut. Kaiuttimen johdot Sulo nakersi poikki ja oma lelukoppa on saanut uutta muotoilua.

Yöt alkaa mennä hienosti. Välillä nukutaan jo kahdeksan tuntia putkeen, välillä käydään kerran yön aikana pissalla. Sisälle ei juurikaan enää tule vahinkoja. Sulo osaa pyytää ulos ja useinmiten jopa pissaa käskystä.

Kaiken kaikkiaan meillä menee oikein mukavasti. Hampaat sais jo alkaa lähteä. Maitohampaat on terävät ja niitä käytetään - mieluiten mamin ja isin käsiin.

Ensi viikolla tehosterokotuksille. Sitten selviää sekin onko toinen kives jo laskeutunut. Mun nähdäkseni ei, mutta eläinlääkäri varmistakoon asian.