Eilen oltiin sitten Koira-kissaklinikalla tutkimuksissa. Olikin rankka reissu, melkein tunti lääkärin huoneessa ja siihen päälle odotusaulahässäkkä mennen tullen. 

Mitään yksiselitteistä syytä ei Sulon mahavaivoille löytynyt. Eipä silti, että sitä suuremmin odotinkaan. Mahassa kuulema lotisi nytkin siihen malliin kuin olisi vähän sekaisin, vaikka kakat ovatkin nyt olleet kiinteitä. Lääkäri varoitteli, että ripuli saattaa laueta lääkäristä lähteissä jos koira kovin stressaa. No, ainakaan viime yönä ei oireita tullut.  Todennäköisesti ripulointi johtuu jostain ruuasta tai ruoka-aineesta, tai sitten henkisestä stressistä. Sulolla alkaa nyt karut ajat, kun joutuu syömään pelkästään herkälle mahalle tarkoitettua RC intestinal-nappuloita (ja Inupekt-tabletteja). Siis vain ja ainoastaan noita nappuloita, myös nameina. Ei puruluita, ei mitään muuta seuraavat 3-4 viikkoa. Jos masu pysyy kunnossa, niin sitten varovasti kokeillaan muuta ruokaa. Tällä sapuskalla pitäisi ainakin saada maha nyt rauhoittumaan. Onneksi nuo nappulat tuntuvat pojalle maistuvan. Onhan nekin vaihtelua riisi-kana-raejuustolinjaan. Ja kaipa Sulolla on koko ajan vähän nälkäkin, kun kuukaudessa on taas kilo painosta tipahtanut. Joulun jälkeen Sulo painoi (kotivaa'alla mitattuna) 17 kg, rokotuskäynnillä 15,8 kg ja eilisessä punnituksessa enää 14,6 kg. Kyllä se alkaa jo näyttääkin laihalta.

Mä aion nyt pitää tarkkaa kirjaa siitä mitä Sulo syö, ja myös mitä se tekee ja missä kuljetaan. Jos jostain narun päästä sais kiinni. Rankkaa, mutta niin on öiset ripulilenkit ja paskojen siivoaminenkin. Tylsää Sulolle, mutta niin on jatkuva mahakipu ja pahoinvointikin. Näillä mennään. Pitää varmaan opetella paremmin palkkaamaan koira leikillä treenauksen lomassa...

Täytenä yllätyksenä lääkärintarkastuksen yhteydessä mulle tuli se, että Sulolta kuului sydämestä sivuääni. Tosin lääkärin mukaan on mahdollista myös, että se johtuu jännityksestä, kun sydän lyö niin lujaa. Sivuääni voi myös johtua pienestä reiästä sydämestä, joka on jäänne sikiöajalta. Se yleensä umpeutuu itsestään ajan myötä. Asiasta ei tarvitse olla erityisen huolissaan, kun koira kerran on reipas eikä esim. hengästy lenkeillä, mutta tilannetta on syytä tarkkailla. Kaikenlaista murhetta... Onneksi meillä on tuo vakuutus...