Tänään sattui tosi jännä juttu. Lähdettiin illalla vielä saunan jälkeen Sulon kanssa lenkille. Päätettiin mennä tuonne joen toiselle puolelle, missä koiran voi päästää huoletta vapaaksi. Käveltiin pitkin joen vartta. Sulo juoksi edellä, päästeli höyryjä, pysähtyi haistelemaan ja juoksi meidät taas kiinni. Yhtäkkiä huomasin kolme metsästäjää rannassa. Kaksi meidän puolella ja yksi toisella puolella. Kutsuin koiran luokse ja nappasin remmiin, kun en tiennyt onko ruovikossa koira ja muutenkin, ettei Sulo mene miesten tielle. Yksi miehistä huikkasi kuitenkin meille, että "Hei, teillähän on lintukoira siellä. Meillä on pari kyyhkyä hukassa tuolla pellolla. Mahtaisko koira olla innokas hakemaan?" Sanoin, etten yhtään tiedä, mutta kokeillaan. Sulohan ei ole yhtään harjoitellut maastosta hakua. Mies näytti paikan suunnilleen missä ensimmäisen linnun pitäisi olla. Lähdettiin kulkemaan putoamispaikkaa kohti. Koitin saada Sulon etsimään, mutta koira vaan kulki mun jaloissani etsien helppoa kulkuväylää. Pelto oli tosi vaikeakulkuinen ihmisellekin, oisko rypsiä ollut. Korkeaa ja tiheää. Ei löydetty lintuja.

Sillä välin toiset miehet olivat nähneet sorsaparven uiskentelemassa joessa ja alkoivat ampua niitä. Kolme sorsaa heitti henkensä. Taas saatiin kysymys, että mahtaisko koira hakea linnut. Nyt pääsin sanomaan, että uskoisin, jos eivät ole kovin kaukana.

Ensimmäisen sorsan Sulo pääsi hakemaan helposta paikasta melkein rannasta. Toi linnun hienosti, pudotti vesirajaan, mutta niin, että sain sen siitä hyvin napattua. Toinen lintu oli vähän kauempana eikä Sulo nähnyt sitä heti, mutta kun heitettiin kivi lintua kohti, niin koira ymmärsi lähteä oikeaan suuntaan ja haki linnun innokkaasti. Luovutus samalla tavalla kuin ensimmäisen kanssa.

Kolmas sorsa olikin sitten vastarannan heinikossa. Sillä rannalla oleva mies koitti kutsua Suloa, heitettiin kiviä niin kauas kuin jaksettiin. Ei onnistunut. Sulo lähti kyllä uimaan, mutta meni vain vähän matkaa eteenpäin ja alkoi sitten uida rannan suuntaisesti ja tuli takaisin maihin. Vastarannan kaveri sai kuitenkin napattua sorsan itse sieltä rannalta ja heitti linnun keskemmälle jokea. Vieläkin se jäi niin kauas, että Sulolla ei kantti kestänyt noutoon. Haisti kyllä linnun ja yritti rannalta kurkotella, mutta paleli selvästi eikä enää uskaltautunut veteen. Sorsa kuitenkin ajelehti tuulen mukana meidän rantaa kohti ja kun jonkin aikaa odoteltiin, lintu ehti ajautua melko lähelle rantaa. Siitä vielä yksi yritys koiran kanssa. Ja nyt onnistui. Tosi hieno fiilis! Nämä olivat Sulon ensimmäiset noudot lämpimällä linnulla. Itseluottamusta pitää koiralle vielä saada, että uskaltaa uida pidemmälle, ja lähtee hakuun vaikka saalista ei näy.

Kiitokseksi koiran lainasta me saimme kaksi sorsaa mukaamme. Mieletöntä! Oli hiukan kornia kyllä kanniskella kahta sorsan raatoa kaulasta pitkin kävelytietä. Ohikulkijoiden katseet oli näkemisen arvoisia... Lisäksi annoin tälle ensimmäisenä meitä puhutelleelle miehelle puhelinnumeroni, jotta hän voi soittaa ja kutsua koiran paikalle jos on tarvetta. Lupasin mielelläni, että tullaan jos vaan päästään. Sulo ei liikaa treeniä pääse saamaan.

Huomenna sitten hakemaan isiltä apua lintujen nylkemisessä. Saatiin sentään linnut suolistettuina, niin säilyvät jääkaapissa huomiseen.

Olipa jännä ilta. Nyt Sulo nukkuu tyytyväisen koiran unta.