Mejä-päivä

Tänään päästiin kokeilemaan ihan uutta harrastusta. Honkasalon Pia järjesti Dreamdogsin pihapiirissä päivän mejän merkeissä. Ohjaajana meillä oli Hanne Tuulos.

Ensin käytiin teoriaa läpi koirahoitolan sisätiloissa. Sulo sai sillä aikaa leikkiä parson Edin kanssa. Edi on noin 7 kk ikäinen ja leikit sujui tosi hyvin. Koirat jätettiin hoitolan koppeihin tai autoihin siksi aikaa, kun me lähdettiin metsään tekemään jälkiä. Mä sain tehdä jäljen aika mukavaan mustikkavarvikkoon. Kuljin loivaa rinnettä alas noin 50 metriä, sitten ojan yli ja makuu (kulma) pellon reunaan. Siitä jatkoin sivusuuntaan takaisin ojan yli ja hieman viistosti pellon reunaa metsän puolella noin 50 metriä. Siitä makuulta takaisin rinnettä ylös 50 metriä ja loppumakuu + palkka kallion päälle. Jälki vedettiin naudan vereen kastetulla sienellä ja merkattiin muovinauhoilla.

Jäljet jätettiin vanhenemaan siksi aikaa, että käytiin juomassa päiväkahvit. Sen jälkeen lähdettiin yksi koira kerrallaan jäljelle. Koira ja ohjaaja ensin, Hanne opastamassa lähellä ja me muut katselijat tulimme vähän perässä. Hienosti kaikki koirat löysivät jäljen ja jäljestivät loppuun asti.

Sulo oli ihan elementissään. Oli tietysti ihan täpinöissään heti kun päästiin metsään. Alkumakuuta Sulo haisteli heti tosi kiinnostuneena, kuopi vähän maata ja pissasi vielä päälle. Sitten lähdettiin seuraamaan jälkeä. Sulo teki hakiessaan pientä siksakia ja vainusi jälkeä pääasiassa ilmasta. Hienosti selvitti jopa ojasta johtuvan katkon jäljessä. Toista makuuta tutkittiin taas tarkasti ja sitten jatkettiin jäljellä. Toisella ojan ylityksellä Suloa alkoi kiinnostaa kahlaaminen ja tuli pieni poikkeama reitiltä. Löysi kuitenkin itse hienosti takaisin jäljelle. Kolmannelta makuulta Sulo viipotti ohi. Adrenaliinia taisi olla aika paljon ja siitä johtuen myös vauhtia. Nyt jouduttiin vähän haeskelemaan ja sain hetken rauhoitella koiraa makuulla. Sulo kuitenkin kiinnostui jäljestä uudelleen ja taas piti makuuta vähän kuopiakin. Sitten viimeiselle pätkälle. Mä itse hukkasin hetkeksi merkkaukseni ja Sulo haahuili liikaa oikealla. Sulo kuitenkin itse löysi jäljen uudestaan ja päästiin hienosti loppuun asti. Kyllä nakit maistui maalissa.

Mä olen ihan innoissani tästä lajista. Tuntuu tosi mukavalta. Ja hyvän opastuksen ansiosta tuntuu, että tietää mitä on tekemässä, toisin kun välillä metsästyshommissa... Saatiin kotiintuomisiksi loppu veri mitä jäljeltä jäi ja sieni, joten ei muuta kuin ensi viikolla jälkeä tekemään. Hanne sanoi, että nyt voisi viikolla tehdä yhden jäljen, sitten viikonloppuna toisen ja seuraavan siitä viikon päästä. Sen jälkeen kerran viikossa tai kahdessa viikossa. Ei useammin. Lumen ja pakkasen tuloon tämä touhu sitten katkeaa. Keväällä sitten lisää.

Tässä vähän kuvia ensin Sulon työskentelystä ja sitten kavereista.