Kun pentuasia oli varmistunut, en meinannut pysyä housuissani. En pystynyt keskittymään mihinkään. Olo oli kuin duracel-pupulla. Uni ei meinannut tulla ja kun tuli, niin tietysti näin koko yön unta koiranpennuista. Vieläkin melkein joka yö jossain unessa pyörähtää joku koira. Mullahan on muutenkin tosi vilkas unielämä. Yhden yön aikana ehdin touhuta vaikka mitä. Harvoin herään aamulla niin, etten muistaisi jotain pätkää jostain unesta.

Kun pentua joutuu odottamaan vielä monen monta viikkoa, niin onpa ainakin aikaa tehdä valmisteluja. Vanhempien luota haettiin vanha koiransänky, joka oli meidän ensimmäisellä saksanseisojalla. Vähän se on iso, mutta eipä kai tuosta haittaa ole. Vanhasta patjasta leikkasin pehmuketta ja äidin kätköistä löytyi kangasta päällystykseen. Ompeluhommat on vielä tekemättä. Sänky itsessään on sellainen puinen laatikko. Se pitäisi maalata uudelleen.

Yhden uuden koirankoulutuskirjan olen ostanut, mutta en ole vielä lukenut. Ruokakupit, pannat ja hihnat on vielä hankkimatta. Yksi lelu on jo. Sain työkaverilta koiran aktivointipallon. Hän oli ostanut sellaisen kissalleen. Oli vaan ihmetellyt, että vähän isolta tuo vaikuttaa, mutta pallo oli ollut kissanlelujen joukossa. Vasta paketin avattua oli löytynyt lappu, josta selvisi, että pallo on tarkoitettu koiralle. Kyseessä on siis sellainen vähän tennispalloa isompi pallo.

Ensimmäiset valokuvat pennuista sain heti, kun olin pennun varannut. Tässä niistä yksi.

Meidän pentu on tuo tuolla emän takajalan alla.

Alla olevassa kuvassa pennut ovat noin kaksiviikkoisia. SIlmät ovat auenneet ja ryömimistä aloitellaan (kuulema).

Meidän pentu ylimpänä. Voi kun sais pian uusia kuvia...