Eilen oltiin taas Liedossa treenaamassa. Ensin käytiin pellolla ja jokirannan heinikossa juoksemassa löysät pois. Sulo otti taas pellolla hienon seisonnan. Ensin pysähtyi ja kuulosteli, sitten hiipi muutaman askeleen eteenpäin ja otti seisonnan. Mä vähän huhuilin Suloa, niin sain sen vilkaisemaan mua, mutta heti kun aloin kehua, niin koira ryntäsi hajulle. No, eihän siellä enää mitään ollut. Mikä lie vanha rusakon haju. Mutta kyllä se taito siellä on, kunhan vaan saataisiin se esille oikeassa kohtaa. 

Itse harjoitus meni ihan siedettävästi olosuhteisiin nähden. Ruohikko oli märkää ja raskasta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Sulo tuli tosi lähelle lintua ennen kuin haistoi sen. Taas haisteli, pyrki lähemmäs, mutta ei ottanut seisontaa. Mentiin sitten ihan linnun luokse, että Sulo sai haistella sitä. Siinä vaiheessa Sulo veti töpön koipien väliin, näytti epäluuloiselta ja tuli mun jalkoihin. Pari kertaa Sulo on pelästynyt pussissa tai häkissä liikahtavaa lintua (eka kerhon treeni ja eka oma treeni). Onkohan se siitä nyt saanut jonkin kammon...? Kai siitäkin päästään eroon tiukalla harjoittelulla... päästäänhän?