Eilen käytiin ekoilla rokotuksilla Kaarinan eläinlääkäriasemalla. Sulo käyttäytyi kerrassaan mallikkaasti. Odotushuoneessa ois ollut monta kivaa kaveria, mutta mami oli inhottava tiukkis ja piti poitsun koko ajan sylissä. Ensin Sulo koitti rimpuilla, mutta rauhottui sitten, kun tajusi, että ei tästä mihinkään pääse.

Meillä oli tosi mukava eläinlääkäri-täti Maria, joka kehui Suloa koko ajan. Sulo antoi hienosti tutkia itsensä ja rokotuskin meni melkein huomaamatta, kun Maria antoi vähän nappuloita pureskeltavaksi. Ainoa hiukan pelottava juttu oli mikrosirun lukulaite. Kummallinen kapistus, joka ei pidä edes ääntä hyökätessään...

Kurjia uutisia oli, että oikeanpuoleinen kives ei vieläkään ole laskeutunut. Ei tunnu edes nivuskanavassa, vaan on jäänyt vatsaonteloon. Eläinlääkärin mukaan on mahdollista, että se vielä laskeutuu, mutta jos ei tehosterokotuksiin mennessä ole laskeutunut, niin sen jälkeen laskeutuminen on aika epätodennäköistä. Vähän harmittaa jos näin on. Siihen jää sitten meidän haaveet näyttelyistä ja KAER-touhuista. Vaikka toisaalta, eläinlääkäriä lainaten "Viis munista, kun on näin reipas poika!"  

Muuten kaikki oli hyvin. Sulo on kuulema hyvän kokoinen. Ei liian laiha eikä liian paksu. Purenta on hyvä, silmät ja korvat siistit, vaikka vaikkua onkin aika paljon. Saatiin ohjeita korvien putsaamiseen. Olen koittanut niitä putsata, mutta se ei ole ihan helppo homma noinkin vilkkaan koiran kanssa.

Yllättävän rankka reissu tuo oli. Oltiin vastaanottohuoneessa melkein puoli tuntia. Kotiinpäästyä Sulo simahti saman tien. Parin tunnin nokosten jälkeen poitsu oli kuitenkin taas entisensä. Piti viettää rauhallinen ilta, mutta Sulo oli toista mieltä. Ulkona ei kuitenkaan enää riehuttu, joten energiaa purettiin puremalla mamia ja pappaa sekä painimalla.

Liekö sitten päivän rasituksella tekemistä asian kanssa, mutta yö meni harvinaisen rauhallisesti. Sulo nukkui puoli kymmenestä melkein viiteen asti ennen kuin käytiin pissalla. Vau!