Juhannusaatto täällä meillä oli kylmä sateinen. Ei lähdetty mihinkään pidemmälle, pysyteltiin kotosalla. Sulon kanssa tehtiin vähän pidempi lenkki. Käveltiin pitkin Aurajoen rantaa missä uskalsin päästää Sulon juoksemaan osan matkaa vapaana. Samalla harjoiteltiin tänne-käskyä. Sulo tottelee aika mukavasti, kun mitään huippu-mielenkiintoista ei ole kesken. Jos vastaan sattuu tulemaan vaikka toinen koira, niin ei ole kyllä toivoakaan koiraa tottelemaan. Luppakorvat on silloin tosi tiukasti suljettuina.

Juhannusfiilikset

Juhannuspäivä oli jo kuivempi, vaikka pilvistä oli edelleen ja aika viileetä. Oikeastaan oli just hyvä päivä lähteä pidemmälle patikkareissulle. Tänä vuonna suunnattiin Paraisille - eiku siis Länsi-Turunmaalle. Ajettiin Sattmarkin parkkiin ja lähdettiin siitä polulle metsään. Sulo juoksi suurimman osan matkaa vapaana. Teiden ja pihojen lähistöllä tietysti kytkettynä. Taas harjoiteltiin luoksutuloa ja kontaktin pitoa. Jos Sulo vipelsi turhan pitkälle eteen pitkin polkua, me piilouduttiin jonkin puun taaksi odottamaan koiraa. Ei siinä kauaa mennyt, kun Sulo tuli katsomaan, että mihin jäätiin. Ja voi sitä löytämisen iloa!

Poseeraus

Maisemia katsomassa

Kerran Sulo lähti taas omille tutkimusmatkalleen. Mä nousin pienelle kalliokummulle huutelemaan koiraa takaisin. Hetken päästä Sulo viiletti mua kohti, mutta ei tullut suoraan mun luo, vaan kaarsi musta oikeelle. Samalla hetkellä mä näin, että Sulon menosuunnassa oli kyy kerällä kallion kolossa. Huusin Sulon takaisin, mutta myöhästyin sen verran, että Sulo ehti just juosta käärmeen yli. Sitten Sulo reagoi mun huutoon, pysähtyi ja juoksi mun luo - uudestaan sen kyyn yli! Meinasin sydänkohtauksen saada. Käärme taisi pelästyä yhtä paljon, kun ei tajunnut purra. Onneksi!