Vihdoin sain aikaiseksi sulattaa verta pakkasesta ja tehdä Sulolle jäljen. Sitä varten ajeltiin Lietoon. Sulo sai leikkiä Allun kanssa sillä aikaa, kun mä kävin metsässä vetämässä jäljen. Jäljen vanhetessa käytiin Sulon ja Allun kanssa lenkillä, että enimmät höyryt ois poissa. Eipä ollut paljon tuosta apua, vaikka reissu oli varmaan stressaava (siitä lisää myöhemmin). Jälki ei tosiaan ollut mitenkään säännöllinen. Poukkoilin puskien välissä miten parhaiten mahani kanssa pääsin, ja matkoista ei ole juuri mitään käsitystä. Askeleiden mukaan arvioin noin 50 metriä suuntaansa.

Sain Sulon alkumakuulle, jossa poika haistelikin huolella ja vähän kuoputti maata. Tällä kertaa makuuta ei kuitenkaan merkattu pissaamalla. SItten lähdettiin matkaan. Ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Jotenkin tuota koiraa pitäisi saada rauhoitettua. Menee touhu vähän sähläämiseksi. Nokka pysyi kyllä maassa aika hyvin, mutta aika laajaa siksakia tuo tekee. Välillä meinas harhautua vähän takajäljellekin. Kulmista meinattiin taas mennä ohi, kun vauhtia on niin kovin. Ekan kulman vielä malttoi merkata, mutta seuraava meni sähläämiseksi. Ensin vauhdilla suoraan ohi. Sitten kun tajusi jäljen hävinneen, niin etsi sen kyllä itse, mutta ei makuun kautta, vaan oikaisten suoraan jäljelle. Loppu oli taas yhtä lentoa. Kierroksia oli niin paljon, ettei oikein malttanut edes palkkaruokaa syödä kaadolta.

Ois kiva treenata lisää, mutta saattaa olla, että mä en enää jaksa tämän mahan kanssa metsässä rymytä tuota vauhtia. Ehkä vois kokeilla peltojälkeä... Ja myöhemmin kesällä sitten taas metsäänkin. Pitää koittaa päästä Heinosen Lauran jälkikurssille loppukesästä. Jos vaikka sais vinkkejä tuon riiviön rauhoittamiseen...

Äiti juoksi perässä kameran kanssa. Tässä tulos:

Liikkeellelähtö. Molemmilla päät puskassa...

Vauhdissa

Palkka kaadolla

"Mami, mä oon ihan puhki!"

 

Meillä vietetttiin vappua heittämällä talviturkki. Tai siis Sulo heitti. Me tyydyttiin Janin kanssa katselamaan rannalta, kun Sulo pulahti Littoistenjärvessä.

Noutoesinekin löytyi...

Tänään treenailtiin tottista ja hallintaa Paattisilla Heinosen Lauran opastuksella. Ensin tehtiin pientä kontakti- ja malttitreeniä. Aika kivasti sain Sulon hallintaan ärsykkeistä huolimatta. Kyllähän se ensin ryntää joka lelun perään, mutta tuli kuitenkin kutsusta luo aika mukavasti ja lähti seuraamaan mua. Malttia harjoiteltiin lisää  heittämällä dummya ja ampumalla starttipistoolilla. Sulo ei laukauksesta välittänyt oikein mitään, mutta olisi lähtenyt lentävän dummyn perään. Tässäkin sain sen kuitenkin nopeasti hallintaan. Seuraavaksi ammuttiin dummynheittimellä. En tiedä mitä tapahtui, mutta jostain syystä Sulo pelästyi ekalla kerralla heittimen laukausta, vaikka mun mielestä se ei ole yhtään kummempi kuin starttipistoolikaan. Sen jälkeen Sulo ei ollutkaan enää kiinnostunut dummysta sen enempää kuin mun nakeistakaan. Vaan kyyhötti mun jalkojen välissä peloissaan. Mä ajattelin, että no niin tässä tää sitten oli koko treeni. Onneksi tässä kohtaa otettiin pieni kahvitauko ja mä lähdin hetkeksi kävelemään Sulon kanssa muualle. Se rentoutti koiran uudelleen ja takaisintullessa Sulo oli taas aika lailla oma itsensä. Vähän rauhallisempi, mikä ei tosiaan ole huono asia...

Toisella treenipuoliskolla katsottiin jokaisen kanssa noutoa erikseen. Tätä mä olen odottanutkin, kun meillä tuo nouto on ollut ihan hukassa. Lauran neuvosta aletaan nyt tehdä pitotreenejä jollain ihan pienellä esineellä, kuten puupalikalla. Jätetään dummykin sivuun vähäksi aikaa, kun Sulo ei sitä suostu nätisti pitämään. Nätisti pitämisestä pitää tehdä Sulolle mielekkäämpää, ettei sillä noutoesineellä tarvitse enää leikkiä. Palkataan pitämisestä ja unohdetaan luovutuskin vähäksi aikaa. Nyt tuntuu taas kivalta yrittää itekseenkin, kun ei tarvitse vaan hakata päätä seinään yhden ja saman asian kanssa.

Tässä vielä muutama kuva treeneistä.

J-P, Pete ja Tigru sekä Nina ja Chester

Jari ja (Iso-) Sulo ja Laura

Klaus ja spinone Taisto

Sulo odottaa vuoroaan

Vielä näyttää hyvältä...

... mutta sitten pistetään hommat lekkeriksi.

Pidä!

Pthyi!

 

Houkutellaan ottamaan kapula suuhun

Tästä jatketaan pihatreenillä.

 

 

Ihanaa, kun ilmat on lämmenneet ja piha jo sen verran sulana, että voi treenailla ulkona. On taas ihan uusi vaihde päällä. Ei tässä silti mitään himotreenaajia vielä olla, mutta useampana iltana ollaan otettu pienet treenit pihalla. Ihan kivasti on mennytkin. Ollaan saatu maahanmenoon nopeutta ja kaukotkin alkavat sujua. Liikkeestä pysähtyminen vaatii paljon lisää treeniä, että saadaan varmuutta. Yksi suuri aukko meillä on. Sulo ei millään meinaa tajuta istu-käskyä maasta nousten. Siis istuu muuten hienosti ja nopeasti, mutta jos ensin käskee maahan ja sieltä istu, niin pojalla menee ihan pasmat sekaisin. Namin avulla houkuttelemalla saan koiran nousemaan, mutta ajatus ei ole mukana. Tätä pitäis muistaa hinkata paljon, paljon enemmän... Noudossa on tapahtunut pientä kehitystä. Olen palkannut pallolla ja se on toiminut kohtalaisesti. Tosin dummy on kuitenkin mielenkiintoisempi kuin pallo. Ja noutoa ei saa tehdä kuin pari kertaa yhteen menoon. Muuten iskee kyllästyminen ja homma menee leikkimiseksi. Tässä on emännällä vaikeuksia, kun saa tehtyä pari ihan nättiä noutoa, niin ei malttais lopettaa ihan vielä ja sitten seuraavalla kerralla dummylta ollaankin jo ottamassa henkeä pois...

Sulon masu on pysynyt nyt jo pari viikkoa ihan kunnossa. Jee! Poika on saanut pelkkää intestinal-nappulaa. Onneksi tuntuu maistuvan, niin hyvin, että kelpaa herkkunakin. Eilen annoin Sulolle siannahkaisen puruluun, kun tuntuu, että puremisen tarvetta on. Lenkeillä jää helposti järsimään keppejä ja pensaita. Katsotaan nyt muuttuuko kakan koostumus.

Eilen oltiin sitten Koira-kissaklinikalla tutkimuksissa. Olikin rankka reissu, melkein tunti lääkärin huoneessa ja siihen päälle odotusaulahässäkkä mennen tullen. 

Mitään yksiselitteistä syytä ei Sulon mahavaivoille löytynyt. Eipä silti, että sitä suuremmin odotinkaan. Mahassa kuulema lotisi nytkin siihen malliin kuin olisi vähän sekaisin, vaikka kakat ovatkin nyt olleet kiinteitä. Lääkäri varoitteli, että ripuli saattaa laueta lääkäristä lähteissä jos koira kovin stressaa. No, ainakaan viime yönä ei oireita tullut.  Todennäköisesti ripulointi johtuu jostain ruuasta tai ruoka-aineesta, tai sitten henkisestä stressistä. Sulolla alkaa nyt karut ajat, kun joutuu syömään pelkästään herkälle mahalle tarkoitettua RC intestinal-nappuloita (ja Inupekt-tabletteja). Siis vain ja ainoastaan noita nappuloita, myös nameina. Ei puruluita, ei mitään muuta seuraavat 3-4 viikkoa. Jos masu pysyy kunnossa, niin sitten varovasti kokeillaan muuta ruokaa. Tällä sapuskalla pitäisi ainakin saada maha nyt rauhoittumaan. Onneksi nuo nappulat tuntuvat pojalle maistuvan. Onhan nekin vaihtelua riisi-kana-raejuustolinjaan. Ja kaipa Sulolla on koko ajan vähän nälkäkin, kun kuukaudessa on taas kilo painosta tipahtanut. Joulun jälkeen Sulo painoi (kotivaa'alla mitattuna) 17 kg, rokotuskäynnillä 15,8 kg ja eilisessä punnituksessa enää 14,6 kg. Kyllä se alkaa jo näyttääkin laihalta.

Mä aion nyt pitää tarkkaa kirjaa siitä mitä Sulo syö, ja myös mitä se tekee ja missä kuljetaan. Jos jostain narun päästä sais kiinni. Rankkaa, mutta niin on öiset ripulilenkit ja paskojen siivoaminenkin. Tylsää Sulolle, mutta niin on jatkuva mahakipu ja pahoinvointikin. Näillä mennään. Pitää varmaan opetella paremmin palkkaamaan koira leikillä treenauksen lomassa...

Täytenä yllätyksenä lääkärintarkastuksen yhteydessä mulle tuli se, että Sulolta kuului sydämestä sivuääni. Tosin lääkärin mukaan on mahdollista myös, että se johtuu jännityksestä, kun sydän lyö niin lujaa. Sivuääni voi myös johtua pienestä reiästä sydämestä, joka on jäänne sikiöajalta. Se yleensä umpeutuu itsestään ajan myötä. Asiasta ei tarvitse olla erityisen huolissaan, kun koira kerran on reipas eikä esim. hengästy lenkeillä, mutta tilannetta on syytä tarkkailla. Kaikenlaista murhetta... Onneksi meillä on tuo vakuutus...

Eilen oltiin taas Ruskolla maneesissa treenaamassa tottista. Vähän J-P piti koulutusta näille pentu-murkkuviikareille. Harjoiteltiin kontaktia, maahamenoa, pysähtymistä, paikallaanoloa ja noutoa.

Kontakti - tosi hyvä (mitä nyt ei ihan koko ajan jaksa tuijottaa mamia, kun hiekka on täynnä herkullista hevonkakkia...). Maahanmeno - ihan ok, vieressä. Vähän hidas, mutta nopeutta reenaillaan. Maahanmenoa matkan päästä treenattiin silleen, että koira jäi J-P:n huomaan ja ohjaaja meni vähän kauemmas. Mulla oli ongelmia saada Suloon kontaktia, kun se vieressä oleva koiralta ja lihapullalta tuoksuva mies oli NIIN kiinnostava. No, pari siedettävää maahanmenoa saatiin tehtyä ja Sulo sai J-P:n taskusta herkkulihapullaa. Hauskuus alkoi sitten, kun me palattiin takaisin riviin odottelemaan ja Marika kokeili maahanmenoa Matildan kanssa. J-P piti taas koiraa (siis Matildaa tällä kertaa). Sulo tuijotti herkeämättä vuorotellen J-P:tä ja Marikaa ja Marikan maahan-komennosta Sulo toimi salamaa nopeammin. Siis kerta kaikkiaan täydellistä työskentelyä. Ilmiselvästi Sulo ei kuitenkaan voinut ymmärtää miksei tästä enää saanut J-P:n herkkulihapullaa... Liikkeestä pysähtyminen - ok. Tässä en ole ihan varma onko Sulo tajunnut sanan seis merkityksen. Pysähtyy kyllä, kun itsekin pysähdyn ja tungen namia kuonon eteen. Paikallaanolo (maassa) toimii, kun ärsykkeitä ei tule liian lähelle ja ei tarvitse olla ihan hirmu pitkään. J-P:n lelun heittelyt nenän edessä kyllä saivat Sulon singahtamaan ylös, ja kauempanakin, kun koko maassaolo alkoi jo kyllästyttää. Ihan hyvä alku meillä on kuitenkin. Sulo sietää esimerkiksi sen, että mä kuljen sen ympäri. Mutta, mutta se nouto. Hoh. Kotona on treenattu, mutta se menee aina pelleilyksi. Sulo alkaa leikkiä dummylla, ei tuo takaisin, puree, ravistelee, juoksee toiseen suuntaan tai jättää dummyn matkalle ja tulee hakemaan namia... Ei toimi, ei. Nyt kokeiltiin sellasta, että mulla oli kädessä dummy ja pallo. Heitin dummyn ja annoin noutokäskyn. Sulo lähti ihan hyvin noutamaan ja sain sen jopa kääntymään mua kohti. Kun yritti alkaa leikkiä dummylla heiluttelin palloa ja houkuttelin koiran mua kohti. Sulo lähti tulemaan, ja kun pääsi mun luo niin heitin pallon palkaksi selkäni taakse. Sulo pudotti dummyn mulle (joo, ennen irti-komentoa ja ilman istumista, mut kuitenki) ja lähti hakemaan palloa. Ja sitten: Pallo oli ihan huippu. Sen kanssa lähdettiin juoksemaan ympäri maneesia, heiteltiin ja leikittiin, käytiin vähän sotkemassa vanhempien koirien treeniä ja laitettiin luppakorvat ihan kiinni. Tää on niin tätä koiranomistajan arkea: "Aina saa hävetä ja kärsiä". J-P vaan totesi tyynesti, että ainakin koira palkkautuu pallosta. Ehkä kuitenkin kannattaa ensin treenata tätä liinan kanssa... Joo, just.  Siihen olikin sitten hyvä lopettaa päivän treeni...

Tänään mennään sitten Sulon kanssa lääkärille. Koiralla on nyt ollut neljän viikon sisällä neljä ripulia ja mulla alkaa mennä hermo. Ei ehditty edes normi ruokaan siirtyä riisi-kana-raejuustokuurilta, kun iski taas uusi tauti. Tämä siis viime torstaina. Nyt tehdään ensin jonkinlainen yleistarkastus ja jos mitään erityistä syytä ei oireille löydy, niin aletaan miettiä ruokavaliojuttuja. Viimeisen puolen vuoden aikana Sulo on tainnut olla kymmenisen kertaa ripulissa. Ensin ajattelin, että se on vaan syönyt ulkona jotain ylimäärästä, mut ei kai ihan koko ajan...