Sain Sulon alkumakuulle, jossa poika haistelikin huolella ja vähän kuoputti maata. Tällä kertaa makuuta ei kuitenkaan merkattu pissaamalla. SItten lähdettiin matkaan. Ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Jotenkin tuota koiraa pitäisi saada rauhoitettua. Menee touhu vähän sähläämiseksi. Nokka pysyi kyllä maassa aika hyvin, mutta aika laajaa siksakia tuo tekee. Välillä meinas harhautua vähän takajäljellekin. Kulmista meinattiin taas mennä ohi, kun vauhtia on niin kovin. Ekan kulman vielä malttoi merkata, mutta seuraava meni sähläämiseksi. Ensin vauhdilla suoraan ohi. Sitten kun tajusi jäljen hävinneen, niin etsi sen kyllä itse, mutta ei makuun kautta, vaan oikaisten suoraan jäljelle. Loppu oli taas yhtä lentoa. Kierroksia oli niin paljon, ettei oikein malttanut edes palkkaruokaa syödä kaadolta.

Ois kiva treenata lisää, mutta saattaa olla, että mä en enää jaksa tämän mahan kanssa metsässä rymytä tuota vauhtia. Ehkä vois kokeilla peltojälkeä... Ja myöhemmin kesällä sitten taas metsäänkin. Pitää koittaa päästä Heinosen Lauran jälkikurssille loppukesästä. Jos vaikka sais vinkkejä tuon riiviön rauhoittamiseen...

Äiti juoksi perässä kameran kanssa. Tässä tulos:

Liikkeellelähtö. Molemmilla päät puskassa...

Vauhdissa

Palkka kaadolla

"Mami, mä oon ihan puhki!"

Noutoesinekin löytyi...

Tänään treenailtiin tottista ja hallintaa Paattisilla Heinosen Lauran opastuksella. Ensin tehtiin pientä kontakti- ja malttitreeniä. Aika kivasti sain Sulon hallintaan ärsykkeistä huolimatta. Kyllähän se ensin ryntää joka lelun perään, mutta tuli kuitenkin kutsusta luo aika mukavasti ja lähti seuraamaan mua. Malttia harjoiteltiin lisää  heittämällä dummya ja ampumalla starttipistoolilla. Sulo ei laukauksesta välittänyt oikein mitään, mutta olisi lähtenyt lentävän dummyn perään. Tässäkin sain sen kuitenkin nopeasti hallintaan. Seuraavaksi ammuttiin dummynheittimellä. En tiedä mitä tapahtui, mutta jostain syystä Sulo pelästyi ekalla kerralla heittimen laukausta, vaikka mun mielestä se ei ole yhtään kummempi kuin starttipistoolikaan. Sen jälkeen Sulo ei ollutkaan enää kiinnostunut dummysta sen enempää kuin mun nakeistakaan. Vaan kyyhötti mun jalkojen välissä peloissaan. Mä ajattelin, että no niin tässä tää sitten oli koko treeni. Onneksi tässä kohtaa otettiin pieni kahvitauko ja mä lähdin hetkeksi kävelemään Sulon kanssa muualle. Se rentoutti koiran uudelleen ja takaisintullessa Sulo oli taas aika lailla oma itsensä. Vähän rauhallisempi, mikä ei tosiaan ole huono asia...

Toisella treenipuoliskolla katsottiin jokaisen kanssa noutoa erikseen. Tätä mä olen odottanutkin, kun meillä tuo nouto on ollut ihan hukassa. Lauran neuvosta aletaan nyt tehdä pitotreenejä jollain ihan pienellä esineellä, kuten puupalikalla. Jätetään dummykin sivuun vähäksi aikaa, kun Sulo ei sitä suostu nätisti pitämään. Nätisti pitämisestä pitää tehdä Sulolle mielekkäämpää, ettei sillä noutoesineellä tarvitse enää leikkiä. Palkataan pitämisestä ja unohdetaan luovutuskin vähäksi aikaa. Nyt tuntuu taas kivalta yrittää itekseenkin, kun ei tarvitse vaan hakata päätä seinään yhden ja saman asian kanssa.

Tässä vielä muutama kuva treeneistä.

J-P, Pete ja Tigru sekä Nina ja Chester

Jari ja (Iso-) Sulo ja Laura

Klaus ja spinone Taisto

Sulo odottaa vuoroaan

Vielä näyttää hyvältä...

... mutta sitten pistetään hommat lekkeriksi.

Pidä!

Pthyi!

Houkutellaan ottamaan kapula suuhun

Tästä jatketaan pihatreenillä.

Sulon masu on pysynyt nyt jo pari viikkoa ihan kunnossa. Jee! Poika on saanut pelkkää intestinal-nappulaa. Onneksi tuntuu maistuvan, niin hyvin, että kelpaa herkkunakin. Eilen annoin Sulolle siannahkaisen puruluun, kun tuntuu, että puremisen tarvetta on. Lenkeillä jää helposti järsimään keppejä ja pensaita. Katsotaan nyt muuttuuko kakan koostumus.

Mitään yksiselitteistä syytä ei Sulon mahavaivoille löytynyt. Eipä silti, että sitä suuremmin odotinkaan. Mahassa kuulema lotisi nytkin siihen malliin kuin olisi vähän sekaisin, vaikka kakat ovatkin nyt olleet kiinteitä. Lääkäri varoitteli, että ripuli saattaa laueta lääkäristä lähteissä jos koira kovin stressaa. No, ainakaan viime yönä ei oireita tullut.  Todennäköisesti ripulointi johtuu jostain ruuasta tai ruoka-aineesta, tai sitten henkisestä stressistä. Sulolla alkaa nyt karut ajat, kun joutuu syömään pelkästään herkälle mahalle tarkoitettua RC intestinal-nappuloita (ja Inupekt-tabletteja). Siis vain ja ainoastaan noita nappuloita, myös nameina. Ei puruluita, ei mitään muuta seuraavat 3-4 viikkoa. Jos masu pysyy kunnossa, niin sitten varovasti kokeillaan muuta ruokaa. Tällä sapuskalla pitäisi ainakin saada maha nyt rauhoittumaan. Onneksi nuo nappulat tuntuvat pojalle maistuvan. Onhan nekin vaihtelua riisi-kana-raejuustolinjaan. Ja kaipa Sulolla on koko ajan vähän nälkäkin, kun kuukaudessa on taas kilo painosta tipahtanut. Joulun jälkeen Sulo painoi (kotivaa'alla mitattuna) 17 kg, rokotuskäynnillä 15,8 kg ja eilisessä punnituksessa enää 14,6 kg. Kyllä se alkaa jo näyttääkin laihalta.

Mä aion nyt pitää tarkkaa kirjaa siitä mitä Sulo syö, ja myös mitä se tekee ja missä kuljetaan. Jos jostain narun päästä sais kiinni. Rankkaa, mutta niin on öiset ripulilenkit ja paskojen siivoaminenkin. Tylsää Sulolle, mutta niin on jatkuva mahakipu ja pahoinvointikin. Näillä mennään. Pitää varmaan opetella paremmin palkkaamaan koira leikillä treenauksen lomassa...

Täytenä yllätyksenä lääkärintarkastuksen yhteydessä mulle tuli se, että Sulolta kuului sydämestä sivuääni. Tosin lääkärin mukaan on mahdollista myös, että se johtuu jännityksestä, kun sydän lyö niin lujaa. Sivuääni voi myös johtua pienestä reiästä sydämestä, joka on jäänne sikiöajalta. Se yleensä umpeutuu itsestään ajan myötä. Asiasta ei tarvitse olla erityisen huolissaan, kun koira kerran on reipas eikä esim. hengästy lenkeillä, mutta tilannetta on syytä tarkkailla. Kaikenlaista murhetta... Onneksi meillä on tuo vakuutus...

Kontakti - tosi hyvä (mitä nyt ei ihan koko ajan jaksa tuijottaa mamia, kun hiekka on täynnä herkullista hevonkakkia...). Maahanmeno - ihan ok, vieressä. Vähän hidas, mutta nopeutta reenaillaan. Maahanmenoa matkan päästä treenattiin silleen, että koira jäi J-P:n huomaan ja ohjaaja meni vähän kauemmas. Mulla oli ongelmia saada Suloon kontaktia, kun se vieressä oleva koiralta ja lihapullalta tuoksuva mies oli NIIN kiinnostava. No, pari siedettävää maahanmenoa saatiin tehtyä ja Sulo sai J-P:n taskusta herkkulihapullaa. Hauskuus alkoi sitten, kun me palattiin takaisin riviin odottelemaan ja Marika kokeili maahanmenoa Matildan kanssa. J-P piti taas koiraa (siis Matildaa tällä kertaa). Sulo tuijotti herkeämättä vuorotellen J-P:tä ja Marikaa ja Marikan maahan-komennosta Sulo toimi salamaa nopeammin. Siis kerta kaikkiaan täydellistä työskentelyä. Ilmiselvästi Sulo ei kuitenkaan voinut ymmärtää miksei tästä enää saanut J-P:n herkkulihapullaa... Liikkeestä pysähtyminen - ok. Tässä en ole ihan varma onko Sulo tajunnut sanan seis merkityksen. Pysähtyy kyllä, kun itsekin pysähdyn ja tungen namia kuonon eteen. Paikallaanolo (maassa) toimii, kun ärsykkeitä ei tule liian lähelle ja ei tarvitse olla ihan hirmu pitkään. J-P:n lelun heittelyt nenän edessä kyllä saivat Sulon singahtamaan ylös, ja kauempanakin, kun koko maassaolo alkoi jo kyllästyttää. Ihan hyvä alku meillä on kuitenkin. Sulo sietää esimerkiksi sen, että mä kuljen sen ympäri. Mutta, mutta se nouto. Hoh. Kotona on treenattu, mutta se menee aina pelleilyksi. Sulo alkaa leikkiä dummylla, ei tuo takaisin, puree, ravistelee, juoksee toiseen suuntaan tai jättää dummyn matkalle ja tulee hakemaan namia... Ei toimi, ei. Nyt kokeiltiin sellasta, että mulla oli kädessä dummy ja pallo. Heitin dummyn ja annoin noutokäskyn. Sulo lähti ihan hyvin noutamaan ja sain sen jopa kääntymään mua kohti. Kun yritti alkaa leikkiä dummylla heiluttelin palloa ja houkuttelin koiran mua kohti. Sulo lähti tulemaan, ja kun pääsi mun luo niin heitin pallon palkaksi selkäni taakse. Sulo pudotti dummyn mulle (joo, ennen irti-komentoa ja ilman istumista, mut kuitenki) ja lähti hakemaan palloa. Ja sitten: Pallo oli ihan huippu. Sen kanssa lähdettiin juoksemaan ympäri maneesia, heiteltiin ja leikittiin, käytiin vähän sotkemassa vanhempien koirien treeniä ja laitettiin luppakorvat ihan kiinni. Tää on niin tätä koiranomistajan arkea: "Aina saa hävetä ja kärsiä". J-P vaan totesi tyynesti, että ainakin koira palkkautuu pallosta. Ehkä kuitenkin kannattaa ensin treenata tätä liinan kanssa... Joo, just.  Siihen olikin sitten hyvä lopettaa päivän treeni...

Tänään mennään sitten Sulon kanssa lääkärille. Koiralla on nyt ollut neljän viikon sisällä neljä ripulia ja mulla alkaa mennä hermo. Ei ehditty edes normi ruokaan siirtyä riisi-kana-raejuustokuurilta, kun iski taas uusi tauti. Tämä siis viime torstaina. Nyt tehdään ensin jonkinlainen yleistarkastus ja jos mitään erityistä syytä ei oireille löydy, niin aletaan miettiä ruokavaliojuttuja. Viimeisen puolen vuoden aikana Sulo on tainnut olla kymmenisen kertaa ripulissa. Ensin ajattelin, että se on vaan syönyt ulkona jotain ylimäärästä, mut ei kai ihan koko ajan...

Tänään vihdoin saatiin aikaseksi yksi lähes säädyllinen profiilikuva Sulosta. Ei oo muuten mikään helppo juttu ottaa, kun tyyppi joko kurkottelee namin perään tai vetää ittensä johonkin omituiseen kyyryasentoon. No, tässä se mitä saatiin aikaseksi.

Korkeus on mun mittauksen mukaan 49 cm, painoa pojalla 16 kg. Kilo on lähtenyt, kun vaihdettiin pentusapuska aikuisten ruokaan. Uudet papanat ei oikein tunnu kelpaavan...

Tänään alkoi kanakoirakerhon toko. Ei mennyt ihan putkeen. Treenit pidetään hevosmaneesissa ja Sulolla 60% keskittymisestä meni lantakasojen etsimiseen purujen seasta, 30% muihin koiriin ja jäljelle jäävä 10% jäi mulle. Meinas jossain kohtia käämit palaa.... Varsinkin seuraaminen oli ihan onnetonta. Sulo tempoili sinne tänne ja häiriköi muita. No, jotkut jutut meni ihan hyvinkin. Niinkuin istu- ja maahan-komennot nopeina. Pysymisessä olis vielä parantamisen varaa. Luoksetulokin meni esimerkillisesti, vaikka mulla ei luotto koiraan riittänyt ja tein sen liinan kanssa. Oli aika erilaista kuin "oikean" toko treenaus. Ihan hauskaa tämäkin. Nyt pitää pitää kieli keskellä suuta, että toko ja metsästystottis toimivat molemmat omilla tahoillaan oikein. 

Vielä muutama talvikuva Sulon reissuista. Tästä eteenpäin vapaana juoksentelut jääkin taas koirapuistoon.

Hiihtolomalla makkaran paistossa. Mukana myös Allu.

"Mä oon varannu tään puun..."

Koiran verran lunta.

Alkaa olla rankkaa. Ei kai enää enempää...

 Seuraamisessa Sulolla on ongelmana pieni edistäminen ja pysähtyessä istuu perusasennon vinoon mun viereen. Tätä koitetaan nyt korjata (1) palkkaamalla seuraaminen vauhdista eikä vasta pysähtymisestä ja (2) pitämällä kädet (=herkku) sivulla / takana eikä kropan edessä, niinkuin olen jostain syystä tehnyt. Vaikeaa tuntuu olevan. On paljon helpompi korjata koiran virheitä kuin omiaan . Aivot ei meinaa millään pystyä keskittymään niin moneen asiaan yhtä aikaa.

Liikkeestä pysähtyminen menee melko hyvin. Ekassa treenissä hallilla meni tosi hyvin. Kotona tuli ensin vähän ongelmia, kun Sulo kiinnostui taas enemmän mun kädessä olevasta herkusta eikä taakse lentävästä lelusta. Ei siis pysähtynyt vaan ja jatkoi mun vierellä herkun kärkkymistä. Asia korjaantui, kun laitoin herkut piiloon ja villitsin koiraa enemmän lelulla. Pelkään vaan, että villitseminen menee yli ja keskittyminen muuttuu riehumiseksi. Vielä ei kuitenkaan ole ollut sitä ongelmaa. Jostain syystä tämä liike ei kuitenkaan kumpaakaan innosta ihan hirveesti ja treenaaminen on jäänyt pariin kertaan. Pitää kyllä ottaa itseään niskasta kiinni. Tuosta ois hyötyä tuolla riistahommissakin.

Hyppy taas maistuu molemmille ja sitä onkin tehty ihan hauskanpitotarkoituksessa kotona. Olen virittänyt tuolin selkänojan esteeksi ja siitä hypitään yli. Ensin Sulo ei suostunut hyppäämään vaan kiersi esteen joka kerta, mutta sitten tajusin ite mennä selkänojan viereen tien tukkeeksi, joten ainut reitti herkulle on selkänojan yli. Muutaman kerran jälkeen Sulo sai varmuutta sen verran, että nyt jo hyppää suoraan yli.

Yksi kerta tokoa olisi vielä jäljellä Tuijan opissa, mutta torstaina Sulo sai kennelyskäoireita. Meillä jää tämä kerta nyt väliin, mutta saadaan korvattua se helmikuun lopulla jos Sulo on tervehtynyt. Ihan lupaavalta näyttää tervehtymisen suhteen. Sulo yski pari päivää, mutta nyt enää reihaantuessaan. Levossa pitäisi olla pari viikkoa, että säästyttäisiin jälkitaudeilta. Onnneksi Sulo on ollut aika väsynyt eikä ole vielä tuntunut kaipaavan suurempaa juoksutusta.

Tämän kennelyskän takia meiltä kuitenkin meni pieleen täksi viikonlopuksi buukattu Vakkerin Timpan koulutus. Olin itse lauantaina kuuntelemassa Timon oppeja, mutta Suloa en tietenkään voinut ottaa mukaan. Harmittaa ihan hirmusesti. Tuosta ois ollut tosi paljon hyötyä meille. Toki nytkin sain hyviä vinkkejä omaan treeniin, mutta olisi ollut hienoa saada neuvoja siinä itse koiran kanssa tehdessä. Kelikin oli hieno. Pakkasta kolmisen astetta ja lumi maassa. Mukavien koirien ja ihmisten kesken ois voinut viettää lähes täydellisen viikonlopun. No, aina ei voi voittaa. Ehkä meille tulee vielä uusi tilaisuus. Muutaman kuvan sain napattua muusta porukasta. Sekin ilo tietysti loppui sitten lyhyeen, kun paristot hyytyivät kamerasta (myös ne varaparistot). Niin tyypillistä.

Kaunokaiset bretonitytöt Emmi (edessä) ja Cara

Ja Emmi vielä

Coltti näyttää miten nouto meni ennen...

ja jälkeen Timon oppien

Ja vielä yleiskuvaa porukasta.

Taas oli tosi mukavaa ja aika kului ihan siivillä. Kiva, kun edistystä tapahtuu nopeasti hyvien ohjeiden ansiosta.